Midhill, Linnanmäki
Tässä tulee omalta osaltani varmaan tämän koko kesän surkein, kiukuttavin "ravintola" kokemus. Kävimme hiljattain Linnanmäellä perheen pienintä viihdyttämässä. Se yksi laite johon alle metrin mittaisen pikkutsirbulamme pääsi, riitti muuten hyvin minullekin. Olen ihan naurettava huvipuistokävijä - ei vaan maha eikä pää kestä possujunaa enempää ;) No joka tapauksessa. Meidän seurueemme oli nälkäinen jo Linnanmäelle saavuttaessa ja mietimme, että käymme mielellämme testaamassa uutta kehuttua ravintolakeskittymää.
Päädyimme ravintolarykelmässä "Amerikan ihmeeseen", Midhilliin. Paikka näytti minusta ihan veikeältä, joskin samaan aikaan myös aika kammottavalta. Lapsiperheitä (kuten mekin) paikka täynnä ja sotku sen mukainen... Henkilökunta kuitenkin pyöri pöytien välillä ahkeraan ja homma tuntui toimivan.
Midhillin päätuote on hampurilainen, jota voidaan muunnella eri tavoin. Minä päädyin cheddar burgeriin ja Kallella oli jokin muu, Korean BBQ ta. Tein jo tilauksen yhteydessä ensimmäisen emämokani. En lukenut menusta ilmoitusta, että kaikki pihvit ovat oletusarvoisesti mediumia. Siis myös jauhelihapihvit... Pidän kyllä pihveistäni mediumina, mutta jauheliha ei maistu kuin kypsänä. Siinä oli sitten minun burgerini pilalla jo lähtökohtaisesti. Olisi ollut tietenkin ihan kätevää jos meidänkin tarjoilijamme, kuten vieruspöydän tarjoilija, olisi varmistanut, että onhan medium ok.
Kallen korealainen
Sen lisäksi, että pihvi oli burgerissa omaan makuuni väärin paistettu ja jäi syömättä, ei burgeri maistunut yhtään miltään. Edes kunnon cheddar ei pelastanut sitä poloista. Burgerit tuotiin ameriikanmeiningillä muovisissa tarjoiluastioissa, "sanomalehden" päällä johon burgeri oli helppo kääräistä ja syödä siitä. Omani pissi silti syliini ja siinä vaiheessa alkoi nousta jo savua korvista. Nälällä ei varmaan ollut paljoakaan tämän kanssa tekemistä ;)
Oma fiaskoburgerini
Tilasin oman annokseni lisäksi myös coleslaw'n sekä ranskalaiset. Ranskikset olivat perushyviä, coleslaw vähän tylsä minun makuuni. Tosin saatan tehdä omat coleslaw'ni taas muiden makuun turhankin tujuiksi. Se mikä otti pannuun ruoan tarjoilussa oli astiat. Joka ikinen tarjoiluastia oli ihan järjettömän epäkäytännöllinen! Pikkuisia kippoja ja kuppoja jotka eivät pysyneet pystyssä ja kaatuivat tai horjuivat. Kuppikavalkadi oli sitä luokkaa, että tarjoilijatkin saivat pyöriä salissa isoimman prikan kanssa jonka olen eläissäni nähnyt. Ylipäätään kokonaisuudesta jäi fiilis, että varmaan tuossa on ollut jokin visio ja ihan kivojakin elementtejä, mutta ei sitä ole kukaan kyllä käytännössä kokeillut ennen kuin kaikki kipot ja kupit on ostettu ja ravintola avattu.
Myös meidän tyttären kasvisannos oli jotenkin ankean makuinen. Vai maistuikohan se jo pahalta sen takia, että olin muuten niin ärtynyt koko kokemuksesta. Olin jotenkin toivoa täynnä ja odotukset kai aivan liian korkealla uuteen ravintolaan astuessa. Pettymys oli megalomaaninen. Tässä vaiheessa on varmaan reilua sanoa, että Kalle oli ihan tyytyväinen omaan burgeriinsa, eikä varmaan tänä päivänäkään ymmärrä minun pettymykseni määrää. Vielä pari viikkoa tuon ruokailukokemuksen jälkeenkin alkaa ottaa aivoon kun muistelee miten pielessä kaikki minun makuuni oli.
En voi suositella Linnanmäen Midhilliä kenellekään. Paremmat purilaiset olen saanut McDonald'sissa. Valitettavasti. Olisin kovasti halunnut tykätä paikasta.
